Heissan jälleen! Tarinan toinen osa siis starttaa nyt, ja edelleen henkilöistä löytyy tarkemmat selostukset arkistoista, kesäkuun kohdalta ja rullaa tarpeeksi alas.

 

Perjantai oli sattunut sopivasti vapaapäiväkseni. Olimme siis sopineet tyttöjen kanssa vauhdikkaan bileillan tänään Glamour Clubille. Kaipasin todella miesseuraa, joten löysin itseni heti herättyäni kuntosalilta, hikiesenä, juoksumaton päältä juoksemasta.

Kuntosalilla hurahti noin kaksi tuntia ja palasin kotiin likaisena ja meikittömänä. Suuntasin suihkuun saman tien, jonka jälkeen jouduin jälleen istumaan paperitöiden kimppuun.

Keskipäivällä ovikello yllättäen soi. Nicole tuli kylään. Aluksi hän tervehti vaisusti, jonka jälkeen suuntasi ohitseni hiljaisena ja pyysi kahvia. Aloin olla hieman huolissani.

Kaadoin meille kahvia ja istuuduimme vaitonaisina pöytään. Kuului vain hörppimisen ääni, kun me molemmat vuoronperään siemailimme kahvimukista. Pian Nicole kuitenkin avasi suunsa:"Kimberly, minä taidan olla rakastunut..." Tuohon kommenttiin en osannut varautua ja aloin miettiä vimmatusti mitä vastaisin."Olen rakastunut Johniin, korjaajaan. Mutta hänen mielestään meidän välillä ei ole mitään muuta kuin hauskanpitoa," Nicky jatkoi ja antoi minulle lisää vastausaikaa.

"Ainakin on kuulunut olevan hauskaa," päätin vihdoin lausahtaa, mutta arvelin, että oliko Nicole sittenkään vitsikkäällä tuulella. "Miten niin?" Nicky kysyi. Selitin hänelle minun ja Beckyn väliset arvailut ja seinän takaiset äänet. Me molemmat purskahdimme nauruun, mutta pian Nicky vakavoitui jälleen.

"Mitä minä teen?" Nicky kysyi anova ilme kasvoillaan. Hänen siis täytyi olla tosissaan, en ollut ikinä nähnyt Nickya niin haavoittuvana ja heikkona. "Luulempa, että jos John ei voi vastata tunteisiin, olisi parempi lopettaa suhde, muuten saat vielä suuremman mielipahan," sanoin äidillisesti. Nicole mietti hetken sanojani ja lopulta vain nyökkäsi.

Juttelimme Nickyn kanssa vielä hetken, kunnes Nickyn oli aika lähteä valmistautumaan iltaa varten. Hän päätti ettei haikailisi enää Johnin perään. Kun hän oli lähtenyt tiskasin nopeaa kahvimukimme ja puin bileasuni ja meikkasin itseni. Sitten vain menoksi.

Jyskyttävä musiikki kuului ulos asti, kun astuimme taksista Glamour Clubin pihaan. Kello oli yhdeksän kun astelimme punaista mattoa pitkin aulaan. Meillä kaikilla fiilis alkoi nousta kattoon pelkästä musiikin kuulemisesta Olimme kaikki pukeutuneet lyhkäiseen mekkoon ja korkokenkiin. Katseita kääntyi kun me ylpeästi astelimme kohti tanssisalin puolta.

"Minusta tuntuu, että tästä tulee mahtava ilta!"Nicky huomautti Beckylle. "Uskon sen, todellakin. Ja toivottavasti täällä on miestarjonta kohdallaan," Becky pohti. "Minö toivon ihan samaa," Nicky lausahti virnistäen.

Kun minä jo Beckyn kanssa menimme tanssisalin puolelle, Nicole tuli salin ovea kohti hitaasti kävellen ja pohti Johnia. Hän tuli lopulta siihen tulokseen ettei hän ollut mikään velvollinen olemaan uskollinen Johnille. Jos kunnon suhde ei kelpaa, niin ei sitten, hön päätti.

Nicky ja Becky löysivät saman tien itsensä keskeltä tanssilattiaa, tanssimasta ja kuiskuttelemasta arvioita ohi kulkevista miehistä. Minä en ollut tanssituulella, joten suuntasin itseni baaritiskille.

Baaritiskillä aloin keskustella erään naisen kanssa. Nainen esitteli itsensä Natachaksi. Keskustelumme edetessä selvisi, että Natacha oli samassa tilanteessa kuin minä: Ei miestä!  Meillä riitti puhuttavaa juuri tästä aiheesta, kunnes Natacha huomautti että minun toiselle puolelleni istahti varsinainen saalis. Keskustelumme siis pamahti kuin seinään, kumpikaan ei enää sanonut mitään. En uskaltanut vilakaista vasemmalle puolelleni. En tajunnut mikä minuun meni, yleensä olin todella rohkea, mutta nyt, nyt olin ihan sekaisin!

Kun viimein ja vihdoin uskalsin kääntää päätäni, menin aivan sekaisin. Sata perhosta lehahti vatsassa lentoon, ja tukki henkitorven, kunnes suustani pääsi huohahdus ja ihailin tämän olennon upeita, särmikkäitä kasvoja.

Hän oli täydellinen: juuri sellainen kuin olin aina haaveillutkin. Hänellä oli musta tukka, ystävälliset silmät, ihanat kasvon piirteet joita ei voinut enää sanoin kuvailla, ja mikä parasta: hän katsoi minuun! En voinut muuta kuin tuijottaa häen ihaniin silmiinsä, kunnes aloin itseni mielestä vaikuttaa kyttääjältä ja käänsin pääni pois, mutta päätin, että tuo se oli. Tuo on se jonka ehdottomasti haluan!

Suuren suureksi yllätykseksi hän puhkesi puhumaan:"Hei, mitä kuuluu?" poika tai mies, miten vain, sanoi. Säikähdin totaalisesti enkä uskaltanut katsoa häneen. Sopersin vain itsekseni vastauksen: "Ihan kivaa". Toistin päässäni tuon keskustelun, koska se ei enää jatkunut. Olin varmasti näyttänyt hänen silmissään peuralta ajovaloissa. "Hän pitää minua idioottina!"  päässäni jyskytti.

Päätin kuitenkin yrittää uudestaan puhua hänelle, mutta en enää baaritiskillä. Ehkä hän vaikka unohtaisi illan kuluessa minun nolon ilmeeni, vastaukseni ja reaktioni. En aikonut luovuttaa!

Ilta oli edennyt jo puoli yhteentoista ja kun löysin täydellisyyden, sisälläni iso moukari pamautti kylkeeni. Hänellä on jo nainen! Koska olin jo niin lähellä heitä, astuin vielä askeleen lähemmäs, uteliaisuudesta tietenkin. Koska jos olin päättänyt saada jotain, halusin myös saada sen!

Kuulin, kun nainen sanoi:"Nähdään huomenna rakas, mun pitää mennä nyt". "Joo," täydellisyys vain vastasi. "Marcus, oletko sä kunnossa? Vaikutat niin hiljaiselta..," nainen ihmetteli. "Joo, mene vaan," Marcus vakuutti, mutta vaisusti. Se vastaus näytti riittävän naiselle ja hän lähti.

Kun olin varma, ettei nainen ollut enää näköetäisyydellä, menin juttelemaan miehelle, jonka nimi oli siis Marcus. Aloimme jutella. Aluksi juttu eteni kankeasti, mutta sitten se alkoi luistaa ja nauroimme jo kovaan ääneen.

Pian huomasin, että tavallinen puhe alkoi vähitellen vaihtua flirttailuksi, jonka ansiosta vatsassani alkoi taas lepattaa perhosia, mutta välillä tuntui että ne vaihtuivat lepakoiksi. Kihelmöinti selkäpiissä alkoi, kun Marcus kehui minua vetäväksi mimmiksi ja pyysi minua istumaan kanssaan pöytään.

Kun istuimme pöydässä ja discomusiikki pauhasi taustalla, tilanne parani entisestään: Marcus pyysi puhelinnumeroni. Nauroimme usein, mutta aina välillä keskustelumme aikana, me molemmat hiljenimme, katsoimme toisiamme silmiin, ja tunsin kuinka sähköinen varaus kulki ympärillämme. Se oli jotain niin taivaallista! Marcus kyseli minulta lähes kaiken minkä itse tiesin, mutta jos minä kysyin jotain, hän ei ollutkaan enää niin puhelias kuin yleensä. Hän vastasi aina varovasti. Olisin kuitenkin voinut sukeltaa niihin silmiin. Yhtäkkiä tajusin, että kello oli jo yksi yöllä ja valomerkkejä lähetettiin. "Meidän olisi varmaan aika lähteä," Marcus hymyili suloisesti. Me molemmat nousimme seisomaan.

Ennen kuin ehdin tajuta mitään, hän jo veti minut häntä vasten. Odotin jo innoissani suudelmaa, mutta sitä ei tullut. "Toivottavasti näemme pian, kaunotar. Soitan sinulle," Marcus lausui ihanasti. Sitten hän lähti, ja minä jäin haikeana tuijottamaan hänen peräänsä. Hymy kuitenkin pyrki huulilleni. Pian kuitenkin ilmoitin Beckylle ja Nickylle, että menen jo ulos odottamaan heitä, sillä he olivat juuttuneet tanssilattialle.'

Kun seisoin yksin clubin pihamaalla, en oikein tiennyt mitä tehdä. Päässäni jyskytti ja tuntui kuin eläisin toisessa maailmassa. Mitä minä tekisin? Marcushan on varattu, mutta ehkä jos Marcus on kyllästynyt entiseen suhteeseensa? En kai joudu suuriin hankaluuksiin, koska minusta vaikutti tulevan toinen nainen... Salarakas. Naurahdin pelkälle ajatukselle, mutta siltä se alkoi vaikuttaa. En ollut eläissäni joutunut näin jännittävään ja kiehtovaan, mutta toisaalta pelottavaan tilanteeseen. Tuskin mahdan odottaa Marcuksen soittoa!

 

 

Ja näin Osa 2. päättyi. Kommenttia, jokainen! :D

 

Ensinmäinen osa on ilmestynyt! Henkilötiedot löytyy arkistoista, kesäkuun kohdalta ja rullaa tarpeeksi alas nähdäksesi ne. Enjoy!^^

 

Se oli raukea sunnuntai-aamu, kun me tytöt olimme kokoontuneet Beckyn luo puhumaan niitä näitä... Eli lähinnä miesjuttuja. "...mutta en silti tajua, merkitsikö se mitään. Tyyppihän katsoi muhun ja iski silmää, mutta mitä jos sillä oli vain roska silmässä?" Tyypillistä. Becky oikeastaan toivoi, ettei kukaan kaksilahkeinen kiinnittäisi häneen mitään huomiota, sillä hänen sydämensä oli tuhanteen palaan särkynyt muutama vuosi sitten. Siitä lähtien hän oli alkanut pelätä, että joku vie hänen sydämensä jäljelle jääneet sirpaleet mukanaan. "Becky, yritä nyt ymmärtää. Et sä voi karttaa jätkiä kuin ruttoa jostain kauan sitten tapahtuneesta pikku vastoinkäymisestä. Mä en ainakaan tuhlaa aikaani jostain, mistä on tullut jo historiaa". Se oli Nickyn ääni. Hän ei paljoa toisten herkistä tunteista piittaa. Hän voi töksäyttää mitä tahansa päin naamaa.

"Se oli kyllä todella hyvän näkönen!" Becky naurahti. "Mun mielestä sinun pitäisi heti... Mitä kello on?" Nicky lausahti hajamielisesti. Rebecca kurkisti keittiöön nähdäkseen mitä se olisi. "Puoli kaksitoista," hän sanoi.

"Oi... Mulla sattuu olemaan yksi... meno juuri nyt, pian siis... Eli, mun pitäisi lähteä," Nicky takelteli. "Ja tämä meno on...?" kysyin. "Öö... Korjaaja tulee käymään. Sen television kanssa on vielä jotain kesken," Nicky sanoi epäröiden. "Okei. Mutta muista että meidän oli puhe mennä tänään sinne shoppailemaan", muistutin. "Tietysti. Sitä en voisi unohtaa," Nicole sanoi ja vaikutti heti enemmän itseltään kuin äskeisiä lauseita lausuessaan.

Saattelimme Nickyn ovelle. "Soittakaa sitten koska lähdette. En halua myöhästyä!" Nicole sanoi innoissaan. "Varmasti," Rebecca vakuutti. "Nähdään iltapäivällä!" Toivotimme Beckyn kanssa oven raosta, kun Nicole kopisteli koroillaan rappuun, ja lähti kapuamaan toiseen kerrokseen. Asuimme siis kerrostalossa, asuinalueella lähellä Philadelphiaa.

Oven pamahdettua kiinni, Becky alkoi hihittää. "Mikä nyt noin hauskaa on?" kysyin hilpeästi. "Menikö tuo sulle muka läpi? Eikö ole selvää, että Nicolen korjaajalla on muutakin korjattavaa kuin televisio. Jätkähän on ravannut Nickyn luona jo viikon verran. Ei yksi televisio noin paljon vaivaa tarvitse," Becky selitti merkitsevästi. Kun minulle valkeni, mitä hän tarkoitti aloin minäkin kikattaa Beckyn kanssa. "Olis tosi mahtavaa mennä nyt sinne vierailulle. Kuinkahan nopeaa ovi avattaisiin!" tirskahdin. Jatkoimme jutusteluamme naurun sekaisin tuntein vielä kymmenisen minuuttia, kunnes lähdin omaan asuntooni tekemään paperitöitä.

Iltapäivällä ennätimme Incityyn, meidän suosimaan vaatekauppaamme. Löydämme sieltä mitä vain milloin vain. Incity sijaitsee Philadelphiassa, jossa käymme melko usein varojamme tuhlaamassa. No, ainakin Nicole käy joka ikinen viikonloppu, ja näin kesäaikaan, sunnuntaisinkin voi käydä shoppailemassa, ainakin täällä.

Becky aloitti heti rekkitankojen sekoittamisen, ja Nicky tuli perässä. "Mitä sä etsit?" Nicole kysyi Beckyltä. "Jotain juhlavaa; mekkoa tai suoria housuja..., entäs sä?" Becky kysyi. "Mun tapa on tulla shoppailemaan ja ostaa jotain joka näyttää hyvältä. Se voi olla arkiasu, mutta yhtähyvin yöasu,"Nicole selitti.

Minä tyydyin ihailemaan mallinukkejen päällä olevia vaatteita ja pohtimaan, että mitä todella tarvitsisin. Nicole seurasi mietintääni kauempaa, ja näytti siltä että pian hän tulisi tarjoutumaan minulle avuksi, hänen avullaan löytäisi mitä vain upeaa. Silloin muistin, että juhla-asu varastoni kaipasi kohennusta, joten suuntasin kurssini niiden suuntaan.

Ennen kuin ehdin juhla-asujen luokse, Nicole keskeytti minut. "Hei, tsekkaa toi hurmuri kassan suunnalta, toi jolla on lippis. Ihan sika upee!" Nicole henkäisi. "No joo, sä se löydät kaikki teinit ensinmäisinä!" naurahdin. "Tulkaa Beckyn kanssa arvioimaan mun vaatteet," Nicky sanoi ja vinkkasi pukukoppien suuntaan. Lähdimme siis Beckyn kanssa sinne.

Ja kuinka arvata saattaa, Nicky sovitti vain ja ainoastaan alusvaatteita, toinen toistaan rajumpia ja esitteli niitä vielä muitten asiakkaiden edessä. No, en minäkään ujostelisi, mutta Becky näytti jo totista naamaa. "No, miltä näyttää?" Nicole virnisti. "Ihan kivat, mutta miksi sä sovittelet taas alusvaatteita? Ostit jo viimeviikolla ainakin neljät," huomautin ja vinkkasin silmää Beckylle. Meitä molempia alkoi hihittämään, mutta yritimme pitää naamat peruslukemilla. Ajattelin siis, että alusvaateriippuvuus johtui korjaajalle tarkoitetusta silmänilosta. En kyllä tajua miksi, nehän lentävät joka tapauksessa lattialle. "Tarvitsempa vain," Nicky sanoi vienosti hymyillen. Kun olimme arvioineet Nickyn vaatteet, menin penkomaan juhla-asujen luo.

Kun me muut olimme vaatteita penkomassa, Rebecca sovitteli omia valintojaan. Hän ei paljoa muiden mielipiteitä kaivannut, enkä minäkään, ainakaan aina.

Minä löysin lopulta kolme ihan kelvollista asua, mutta yksi oli suosikkini: punamustaruutuinen mekko. Se oli jotenkin niin omaperäinen ja ihanan tuntuinen, joten minun oli pakko ostaa se. Ei sovi minun tyypillisiin valintoihini, mutta vaihtelu virkistää! Pian minun sovittelujeni jälkeen kello oli jo seitsemän, ja aloimme tehdä lähtöä. Maksoimme vaatteet ja tilasimme taksin kotiin.

Istuin illalla pöytäni ääressä ja join teetä. Surkuttelin huonoja miessuhteitani ja halusin tehdä niihin muutoksen. Kaipasin jotain virkistystä elämään ja aloin miettiä, että mistä sitä saisin.

Aloin kaavailla jo seuraavaa viikonloppua. Ja silloin minä vetäisin ystäväni vaikka väkisin Philadelphian villeimmän klubin baaritiskille katselemaan sopivia seuralaisia. Aloin tuntea itseni jo hieman toivottomaksi. Minun oli pakko tehdä jotain, en jaksanut enää nyhjöttää! Ainakin Nicolella tuntui olevan jännitystä elämässään, ainakin sellainen meteli kuului seinän toiselta puolen!

 

 

 

Tervetuloa tutustumaan tarinani henkilöihin! Tarinassa on kolme päähenkilöä, Kimberly on kertoja samalla ja selittää tapahtumia omasta näkökulmastaan.

 

Kimberly Kensington     "Kim"

Ikä: 19 vuotta

Kim on kaikista tytöistä ehkä villein ja uhkarohkein. Hän on lähtöisin tavallisesta amerikkalaisesta perheestä. Hän ei mieti kahdesti mitä tekee, vaan ryntää päätä pahkaa uusiin haasteisiin. Hänen mielialan vaihdoksissa on muilla tytöillä vaikeuksia pysyä mukana, mutta tätä pirteää pimua se ei haittaa. Kimillä ei pahemmin järki päätä pakota, hänen koulunkäyntinsä on sen todistanut, hänellä kun on kuutosen keskiarvo päästötodistuksessaan, mutta työkseen hän tekee kiinteistönvälittäjän hommia. Kim on pirtsakan luonteensa ansiosta rakastunut pirteisiin väreihin, jotka koristavat hänen vaatteitaan. Sisustuksessa hän luottaa kuitenkin tummiin sävyihin, mutta poikkeuksiakin löytyy.

Kimberly on silti liikunnassa aina pärjännyt, joten hänen harrastustaulukkonsa on sen mukainen. Hän harrastaa tanssia, koripalloa, rullaluistelua ja punttisalia.

 

Nicole Marquez     "Nicky"

Ikä: 20 vuotta

Ei ole vaikea löytää sanoja kuvaamaan Nicolea: Hän rakastaa rahaa, omistaa diivan elkeet ja rakastaa itseään. Älkää kuitenkaan saako täysin väärää kuvaa, häneen tutustuttuaan hänestä ei voi olla pitämättä. Tämän mimmin juuret ovat lähtöisin meksikosta, köyhästä perheestä. Nicole päätti 15-vuotiaana pistää elämänsä kuntoon. Hän haali itselleen työpaikan mallina, ja on työskennellytkin sillä uralla jo viisi vuotta. Rahaa hän ansaitsi 10 000 euroa per näytös, jonka ansiosta hänestä on tullut hieman nokkava. Nicole rakastaa glamouria ja hänen vaatteensa ja sisustuksensa kuvaavat tätä kiintymystä hyvin paljon.

Mallintöiden lomassa Nicky pitää itsensä kunnossa joogalla ja lenkkeilyllä. Vapaa-aikaansa hän kuluttaa myös shoppailulla ja siltä reissulta hän ei ikinä tule pois ilman ostoksia.

 

Rebecca Lake     "Becky"

Ikä: 19 vuotta

Becky on hillitty mutta ystävällinen ihminen. Hänellä on omaperäinen huumorintaju ja hän on äärinmäisen vaativa miessuhteissaan. Becky on syntynyt Kanadassa ja hänen vanhempansa ovat asianajajia. Becky työskentelee kokkina viiden tähden ravintolassa. Beckyllä on ollut elämänsä aikana yksi poikaystävä, joka kuoli kolarissa Beckyn ollessa 17 vuotta. Sen jälkeen hän on pelännyt sitoutumista. Becky on tytöistä älykkäin ja toimii porukan aivoina jos tulee jotain joka koskee matikkaa, vastaan. Becky rakastaa hillittyjä värejä, vaatteissa ja sisustuksessa.

Beckyn harrastuksiin kuuluu kiinteästi ruan laitto, mutta myös luovuutta vaativa maalaaminen. Becky lukee myös paljon kirjoja.

*********************************************************

Nyt tunnette joten kuten tarinani päähenkilöt, joka toivottavasti helpottaa tarinan lukemisessa.