Ensinmäinen osa on ilmestynyt! Henkilötiedot löytyy arkistoista, kesäkuun kohdalta ja rullaa tarpeeksi alas nähdäksesi ne. Enjoy!^^

 

Se oli raukea sunnuntai-aamu, kun me tytöt olimme kokoontuneet Beckyn luo puhumaan niitä näitä... Eli lähinnä miesjuttuja. "...mutta en silti tajua, merkitsikö se mitään. Tyyppihän katsoi muhun ja iski silmää, mutta mitä jos sillä oli vain roska silmässä?" Tyypillistä. Becky oikeastaan toivoi, ettei kukaan kaksilahkeinen kiinnittäisi häneen mitään huomiota, sillä hänen sydämensä oli tuhanteen palaan särkynyt muutama vuosi sitten. Siitä lähtien hän oli alkanut pelätä, että joku vie hänen sydämensä jäljelle jääneet sirpaleet mukanaan. "Becky, yritä nyt ymmärtää. Et sä voi karttaa jätkiä kuin ruttoa jostain kauan sitten tapahtuneesta pikku vastoinkäymisestä. Mä en ainakaan tuhlaa aikaani jostain, mistä on tullut jo historiaa". Se oli Nickyn ääni. Hän ei paljoa toisten herkistä tunteista piittaa. Hän voi töksäyttää mitä tahansa päin naamaa.

"Se oli kyllä todella hyvän näkönen!" Becky naurahti. "Mun mielestä sinun pitäisi heti... Mitä kello on?" Nicky lausahti hajamielisesti. Rebecca kurkisti keittiöön nähdäkseen mitä se olisi. "Puoli kaksitoista," hän sanoi.

"Oi... Mulla sattuu olemaan yksi... meno juuri nyt, pian siis... Eli, mun pitäisi lähteä," Nicky takelteli. "Ja tämä meno on...?" kysyin. "Öö... Korjaaja tulee käymään. Sen television kanssa on vielä jotain kesken," Nicky sanoi epäröiden. "Okei. Mutta muista että meidän oli puhe mennä tänään sinne shoppailemaan", muistutin. "Tietysti. Sitä en voisi unohtaa," Nicole sanoi ja vaikutti heti enemmän itseltään kuin äskeisiä lauseita lausuessaan.

Saattelimme Nickyn ovelle. "Soittakaa sitten koska lähdette. En halua myöhästyä!" Nicole sanoi innoissaan. "Varmasti," Rebecca vakuutti. "Nähdään iltapäivällä!" Toivotimme Beckyn kanssa oven raosta, kun Nicole kopisteli koroillaan rappuun, ja lähti kapuamaan toiseen kerrokseen. Asuimme siis kerrostalossa, asuinalueella lähellä Philadelphiaa.

Oven pamahdettua kiinni, Becky alkoi hihittää. "Mikä nyt noin hauskaa on?" kysyin hilpeästi. "Menikö tuo sulle muka läpi? Eikö ole selvää, että Nicolen korjaajalla on muutakin korjattavaa kuin televisio. Jätkähän on ravannut Nickyn luona jo viikon verran. Ei yksi televisio noin paljon vaivaa tarvitse," Becky selitti merkitsevästi. Kun minulle valkeni, mitä hän tarkoitti aloin minäkin kikattaa Beckyn kanssa. "Olis tosi mahtavaa mennä nyt sinne vierailulle. Kuinkahan nopeaa ovi avattaisiin!" tirskahdin. Jatkoimme jutusteluamme naurun sekaisin tuntein vielä kymmenisen minuuttia, kunnes lähdin omaan asuntooni tekemään paperitöitä.

Iltapäivällä ennätimme Incityyn, meidän suosimaan vaatekauppaamme. Löydämme sieltä mitä vain milloin vain. Incity sijaitsee Philadelphiassa, jossa käymme melko usein varojamme tuhlaamassa. No, ainakin Nicole käy joka ikinen viikonloppu, ja näin kesäaikaan, sunnuntaisinkin voi käydä shoppailemassa, ainakin täällä.

Becky aloitti heti rekkitankojen sekoittamisen, ja Nicky tuli perässä. "Mitä sä etsit?" Nicole kysyi Beckyltä. "Jotain juhlavaa; mekkoa tai suoria housuja..., entäs sä?" Becky kysyi. "Mun tapa on tulla shoppailemaan ja ostaa jotain joka näyttää hyvältä. Se voi olla arkiasu, mutta yhtähyvin yöasu,"Nicole selitti.

Minä tyydyin ihailemaan mallinukkejen päällä olevia vaatteita ja pohtimaan, että mitä todella tarvitsisin. Nicole seurasi mietintääni kauempaa, ja näytti siltä että pian hän tulisi tarjoutumaan minulle avuksi, hänen avullaan löytäisi mitä vain upeaa. Silloin muistin, että juhla-asu varastoni kaipasi kohennusta, joten suuntasin kurssini niiden suuntaan.

Ennen kuin ehdin juhla-asujen luokse, Nicole keskeytti minut. "Hei, tsekkaa toi hurmuri kassan suunnalta, toi jolla on lippis. Ihan sika upee!" Nicole henkäisi. "No joo, sä se löydät kaikki teinit ensinmäisinä!" naurahdin. "Tulkaa Beckyn kanssa arvioimaan mun vaatteet," Nicky sanoi ja vinkkasi pukukoppien suuntaan. Lähdimme siis Beckyn kanssa sinne.

Ja kuinka arvata saattaa, Nicky sovitti vain ja ainoastaan alusvaatteita, toinen toistaan rajumpia ja esitteli niitä vielä muitten asiakkaiden edessä. No, en minäkään ujostelisi, mutta Becky näytti jo totista naamaa. "No, miltä näyttää?" Nicole virnisti. "Ihan kivat, mutta miksi sä sovittelet taas alusvaatteita? Ostit jo viimeviikolla ainakin neljät," huomautin ja vinkkasin silmää Beckylle. Meitä molempia alkoi hihittämään, mutta yritimme pitää naamat peruslukemilla. Ajattelin siis, että alusvaateriippuvuus johtui korjaajalle tarkoitetusta silmänilosta. En kyllä tajua miksi, nehän lentävät joka tapauksessa lattialle. "Tarvitsempa vain," Nicky sanoi vienosti hymyillen. Kun olimme arvioineet Nickyn vaatteet, menin penkomaan juhla-asujen luo.

Kun me muut olimme vaatteita penkomassa, Rebecca sovitteli omia valintojaan. Hän ei paljoa muiden mielipiteitä kaivannut, enkä minäkään, ainakaan aina.

Minä löysin lopulta kolme ihan kelvollista asua, mutta yksi oli suosikkini: punamustaruutuinen mekko. Se oli jotenkin niin omaperäinen ja ihanan tuntuinen, joten minun oli pakko ostaa se. Ei sovi minun tyypillisiin valintoihini, mutta vaihtelu virkistää! Pian minun sovittelujeni jälkeen kello oli jo seitsemän, ja aloimme tehdä lähtöä. Maksoimme vaatteet ja tilasimme taksin kotiin.

Istuin illalla pöytäni ääressä ja join teetä. Surkuttelin huonoja miessuhteitani ja halusin tehdä niihin muutoksen. Kaipasin jotain virkistystä elämään ja aloin miettiä, että mistä sitä saisin.

Aloin kaavailla jo seuraavaa viikonloppua. Ja silloin minä vetäisin ystäväni vaikka väkisin Philadelphian villeimmän klubin baaritiskille katselemaan sopivia seuralaisia. Aloin tuntea itseni jo hieman toivottomaksi. Minun oli pakko tehdä jotain, en jaksanut enää nyhjöttää! Ainakin Nicolella tuntui olevan jännitystä elämässään, ainakin sellainen meteli kuului seinän toiselta puolen!