Heissan jälleen! Tarinan toinen osa siis starttaa nyt, ja edelleen henkilöistä löytyy tarkemmat selostukset arkistoista, kesäkuun kohdalta ja rullaa tarpeeksi alas.

 

Perjantai oli sattunut sopivasti vapaapäiväkseni. Olimme siis sopineet tyttöjen kanssa vauhdikkaan bileillan tänään Glamour Clubille. Kaipasin todella miesseuraa, joten löysin itseni heti herättyäni kuntosalilta, hikiesenä, juoksumaton päältä juoksemasta.

Kuntosalilla hurahti noin kaksi tuntia ja palasin kotiin likaisena ja meikittömänä. Suuntasin suihkuun saman tien, jonka jälkeen jouduin jälleen istumaan paperitöiden kimppuun.

Keskipäivällä ovikello yllättäen soi. Nicole tuli kylään. Aluksi hän tervehti vaisusti, jonka jälkeen suuntasi ohitseni hiljaisena ja pyysi kahvia. Aloin olla hieman huolissani.

Kaadoin meille kahvia ja istuuduimme vaitonaisina pöytään. Kuului vain hörppimisen ääni, kun me molemmat vuoronperään siemailimme kahvimukista. Pian Nicole kuitenkin avasi suunsa:"Kimberly, minä taidan olla rakastunut..." Tuohon kommenttiin en osannut varautua ja aloin miettiä vimmatusti mitä vastaisin."Olen rakastunut Johniin, korjaajaan. Mutta hänen mielestään meidän välillä ei ole mitään muuta kuin hauskanpitoa," Nicky jatkoi ja antoi minulle lisää vastausaikaa.

"Ainakin on kuulunut olevan hauskaa," päätin vihdoin lausahtaa, mutta arvelin, että oliko Nicole sittenkään vitsikkäällä tuulella. "Miten niin?" Nicky kysyi. Selitin hänelle minun ja Beckyn väliset arvailut ja seinän takaiset äänet. Me molemmat purskahdimme nauruun, mutta pian Nicky vakavoitui jälleen.

"Mitä minä teen?" Nicky kysyi anova ilme kasvoillaan. Hänen siis täytyi olla tosissaan, en ollut ikinä nähnyt Nickya niin haavoittuvana ja heikkona. "Luulempa, että jos John ei voi vastata tunteisiin, olisi parempi lopettaa suhde, muuten saat vielä suuremman mielipahan," sanoin äidillisesti. Nicole mietti hetken sanojani ja lopulta vain nyökkäsi.

Juttelimme Nickyn kanssa vielä hetken, kunnes Nickyn oli aika lähteä valmistautumaan iltaa varten. Hän päätti ettei haikailisi enää Johnin perään. Kun hän oli lähtenyt tiskasin nopeaa kahvimukimme ja puin bileasuni ja meikkasin itseni. Sitten vain menoksi.

Jyskyttävä musiikki kuului ulos asti, kun astuimme taksista Glamour Clubin pihaan. Kello oli yhdeksän kun astelimme punaista mattoa pitkin aulaan. Meillä kaikilla fiilis alkoi nousta kattoon pelkästä musiikin kuulemisesta Olimme kaikki pukeutuneet lyhkäiseen mekkoon ja korkokenkiin. Katseita kääntyi kun me ylpeästi astelimme kohti tanssisalin puolta.

"Minusta tuntuu, että tästä tulee mahtava ilta!"Nicky huomautti Beckylle. "Uskon sen, todellakin. Ja toivottavasti täällä on miestarjonta kohdallaan," Becky pohti. "Minö toivon ihan samaa," Nicky lausahti virnistäen.

Kun minä jo Beckyn kanssa menimme tanssisalin puolelle, Nicole tuli salin ovea kohti hitaasti kävellen ja pohti Johnia. Hän tuli lopulta siihen tulokseen ettei hän ollut mikään velvollinen olemaan uskollinen Johnille. Jos kunnon suhde ei kelpaa, niin ei sitten, hön päätti.

Nicky ja Becky löysivät saman tien itsensä keskeltä tanssilattiaa, tanssimasta ja kuiskuttelemasta arvioita ohi kulkevista miehistä. Minä en ollut tanssituulella, joten suuntasin itseni baaritiskille.

Baaritiskillä aloin keskustella erään naisen kanssa. Nainen esitteli itsensä Natachaksi. Keskustelumme edetessä selvisi, että Natacha oli samassa tilanteessa kuin minä: Ei miestä!  Meillä riitti puhuttavaa juuri tästä aiheesta, kunnes Natacha huomautti että minun toiselle puolelleni istahti varsinainen saalis. Keskustelumme siis pamahti kuin seinään, kumpikaan ei enää sanonut mitään. En uskaltanut vilakaista vasemmalle puolelleni. En tajunnut mikä minuun meni, yleensä olin todella rohkea, mutta nyt, nyt olin ihan sekaisin!

Kun viimein ja vihdoin uskalsin kääntää päätäni, menin aivan sekaisin. Sata perhosta lehahti vatsassa lentoon, ja tukki henkitorven, kunnes suustani pääsi huohahdus ja ihailin tämän olennon upeita, särmikkäitä kasvoja.

Hän oli täydellinen: juuri sellainen kuin olin aina haaveillutkin. Hänellä oli musta tukka, ystävälliset silmät, ihanat kasvon piirteet joita ei voinut enää sanoin kuvailla, ja mikä parasta: hän katsoi minuun! En voinut muuta kuin tuijottaa häen ihaniin silmiinsä, kunnes aloin itseni mielestä vaikuttaa kyttääjältä ja käänsin pääni pois, mutta päätin, että tuo se oli. Tuo on se jonka ehdottomasti haluan!

Suuren suureksi yllätykseksi hän puhkesi puhumaan:"Hei, mitä kuuluu?" poika tai mies, miten vain, sanoi. Säikähdin totaalisesti enkä uskaltanut katsoa häneen. Sopersin vain itsekseni vastauksen: "Ihan kivaa". Toistin päässäni tuon keskustelun, koska se ei enää jatkunut. Olin varmasti näyttänyt hänen silmissään peuralta ajovaloissa. "Hän pitää minua idioottina!"  päässäni jyskytti.

Päätin kuitenkin yrittää uudestaan puhua hänelle, mutta en enää baaritiskillä. Ehkä hän vaikka unohtaisi illan kuluessa minun nolon ilmeeni, vastaukseni ja reaktioni. En aikonut luovuttaa!

Ilta oli edennyt jo puoli yhteentoista ja kun löysin täydellisyyden, sisälläni iso moukari pamautti kylkeeni. Hänellä on jo nainen! Koska olin jo niin lähellä heitä, astuin vielä askeleen lähemmäs, uteliaisuudesta tietenkin. Koska jos olin päättänyt saada jotain, halusin myös saada sen!

Kuulin, kun nainen sanoi:"Nähdään huomenna rakas, mun pitää mennä nyt". "Joo," täydellisyys vain vastasi. "Marcus, oletko sä kunnossa? Vaikutat niin hiljaiselta..," nainen ihmetteli. "Joo, mene vaan," Marcus vakuutti, mutta vaisusti. Se vastaus näytti riittävän naiselle ja hän lähti.

Kun olin varma, ettei nainen ollut enää näköetäisyydellä, menin juttelemaan miehelle, jonka nimi oli siis Marcus. Aloimme jutella. Aluksi juttu eteni kankeasti, mutta sitten se alkoi luistaa ja nauroimme jo kovaan ääneen.

Pian huomasin, että tavallinen puhe alkoi vähitellen vaihtua flirttailuksi, jonka ansiosta vatsassani alkoi taas lepattaa perhosia, mutta välillä tuntui että ne vaihtuivat lepakoiksi. Kihelmöinti selkäpiissä alkoi, kun Marcus kehui minua vetäväksi mimmiksi ja pyysi minua istumaan kanssaan pöytään.

Kun istuimme pöydässä ja discomusiikki pauhasi taustalla, tilanne parani entisestään: Marcus pyysi puhelinnumeroni. Nauroimme usein, mutta aina välillä keskustelumme aikana, me molemmat hiljenimme, katsoimme toisiamme silmiin, ja tunsin kuinka sähköinen varaus kulki ympärillämme. Se oli jotain niin taivaallista! Marcus kyseli minulta lähes kaiken minkä itse tiesin, mutta jos minä kysyin jotain, hän ei ollutkaan enää niin puhelias kuin yleensä. Hän vastasi aina varovasti. Olisin kuitenkin voinut sukeltaa niihin silmiin. Yhtäkkiä tajusin, että kello oli jo yksi yöllä ja valomerkkejä lähetettiin. "Meidän olisi varmaan aika lähteä," Marcus hymyili suloisesti. Me molemmat nousimme seisomaan.

Ennen kuin ehdin tajuta mitään, hän jo veti minut häntä vasten. Odotin jo innoissani suudelmaa, mutta sitä ei tullut. "Toivottavasti näemme pian, kaunotar. Soitan sinulle," Marcus lausui ihanasti. Sitten hän lähti, ja minä jäin haikeana tuijottamaan hänen peräänsä. Hymy kuitenkin pyrki huulilleni. Pian kuitenkin ilmoitin Beckylle ja Nickylle, että menen jo ulos odottamaan heitä, sillä he olivat juuttuneet tanssilattialle.'

Kun seisoin yksin clubin pihamaalla, en oikein tiennyt mitä tehdä. Päässäni jyskytti ja tuntui kuin eläisin toisessa maailmassa. Mitä minä tekisin? Marcushan on varattu, mutta ehkä jos Marcus on kyllästynyt entiseen suhteeseensa? En kai joudu suuriin hankaluuksiin, koska minusta vaikutti tulevan toinen nainen... Salarakas. Naurahdin pelkälle ajatukselle, mutta siltä se alkoi vaikuttaa. En ollut eläissäni joutunut näin jännittävään ja kiehtovaan, mutta toisaalta pelottavaan tilanteeseen. Tuskin mahdan odottaa Marcuksen soittoa!

 

 

Ja näin Osa 2. päättyi. Kommenttia, jokainen! :D